Vuonna 1927 Salokylälle rakennettiin oma kyläkoulu. Alakoulu alkoi toimia jo samana vuonna kolmiopettajaisena kouluna.
Salokylän alueella on ollut asutusta jo 1700-luvulta lähtien. Kylältä on edelleen löydettävissä muinaismuistoiksi luokiteltavia kohteita. Seudun nimenä Salokylä on otettu käyttöön vasta 1920-luvulla, jolloin kylälle perustettiin koulu. Nimen ehdottajana oli kylällä asuva Uuno Malinen. Nimivaihtoehtona oli myös Toksova Inkerinmaalla sijaitsevan paikkakunnan mukaan. Tätä ennen puhuttiin vain Salon taloista, mikä juontaa juurensa Salokylän tasaiseen ja alavaan maastoon.
Kiertokoulua Liperissä on käyty 1700-luvulta lähtien. Kansakoulua Salokylä-Honkavaara-alueen lapset kävivät Liperin kirkonkylällä. Vuonna 1921 oppivelvollisuuslain tultua voimaan opetusta alettiin järjestää omalla kylällä muutamien kyläläisten taloissa.
Väkimäärän pian lisääntyessä tarvittiin seudulle oma koulurakennus. 1927 Salokylälle rakennettiin oma kyläkoulu. Paikka valittiin Salokylän ja Honkavaaran puolivälistä. Alakoulu alkoi toimia jo samana vuonna kolmiopettajaisena kouluna.
Kouluun rakennettiin kolme luokkaa sekä sali käsitöitä ja voimistelua varten. Toiseen päähän koulurakennusta valmistuivat opettajien asunnot. Lisäksi pihapiirissä oli erillinen saunarakennus ja toinen ulkorakennus, jossa sijaitsivat halkovaja, käymälät sekä navetat opettajien karjalle. Poikien tehtävänä oli luokkahuoneiden lämmitys ennen koulupäivän alkamista. Tytöt puolestaan lakaisivat roskia ja pyyhkivät pölyjä vuorotellen. Jokainen oppilas toi eväspalaset mukanaan, sillä kouluruokailua ei ollut.
Lähteet: Annala, K. & Lukkarinen, M. & Mononen, P. & Rissanen, N. 2019. Kuoringan Natura 2000- alueen vesien ja vesiluonnon hoitosuunnitelma.Raportteja 32/ 2019. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Joensuu. PunaMusta oy.
Karttunen, L.& Simola, A. 1992. Kylää ja kyläläisiä-Liperin Salokylän ja Honkavaaran kyläperinnettä. Liperi-seura.
Piiroinen, E.. 1993. Lapsuuteni Liperin Salokylässä. Joensuu. Painotalo Punamusta.